Tammikuu ja ulkona +5 astetta lämmintä. Ei tämä kovin talviselta tunnu, mutta tähän meidän on varmaankin tottuminen.
Viime viikkoina olemme saaneet kuunnella eri medioissa keskustelua kaikenlaisten faktojen tarkastamisen tärkeydestä ja siitä, että toiset voimat haluavat, että faktoja ei tarkistettaisi.
USA:ssa aloittaa presidentti, joka piut paut välittää aikaisemmin sovituista sopimuksista. Naapurissa käydään sotaa ja lähialueillamme katkotaan tietoliikenne- ja sähkökaapeleita kuin unohdettua vanhaa vesijohtoa kyntöpellossa.
Me elämme varsin erikoista aikaa. Aikaa, joka on hyvin kaukana siitä, mihin me olemme tottuneet. Epävarmuuden ja suurempien ja vahvempien etujen aikaa. Tulevana keväänä käydään kunta- ja aluevaalit. On suuri vaara, että Pohteen valtuustossa istuu vain oululaisia päättäjiä. Alueen kunnilla ei ole suoraa edustusta hyvinvointialueilla, ja on vaarana, että pienempien ääni jää kokonaan kuulematta. Maaseudun äänestäjien on syytä herätä tähänkin faktaan ja yhdistää voimansa siten, että päätöksiä ei tehdä meidän päittemme yli.
Väestörakenne alueemme eri kunnissa on hyvin erilainen ja sitä myötä myös palvelujen tarpeet. Keskittämällä palvelut suuriin asutuskeskuksiin voidaan saada säästöjä, mutta monesti unohtuu se näkymätön ilmainen työ, jota esimerkiksi läheiset tekevät vanhuspalveluissa syöttämällä ja seurustelemalla vanhusten kanssa. Kun vanhuksia kuskataan eri puolille maakuntaa, hoitopaikkoja metsästettäessä unohtuu tämä näkymätön työ ja sen merkitys. Sekä autettava ja auttaja jäävät molemmat yksin ja mahdottoman välimatkan päähän toisistaan. Inhimillisyys ja tasa-arvoinen kohtelu eivät toteudu. Tähän älyttömyyteen on tultava loppu. Palvelut tulee saada siellä, missä ihmiset asuvat ja joukkoliikennettä pitää kehittää niin, että erityisesti ne, jotka eivät enää fyysisesti kykene matkustamaan pitkiä matkoja omalla autollaan, pääsevät kaikkien palvelujen piiriin kohtuullisessa
ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Kun palveluja siirretään keskitetysti Ouluun, pitää ottaa huomioon noiden palvelujen saavutettavuus. Pelkät digitaaliset palvelut eivät kaikille riitä. Joukkoliikenteen aikataulut
maaseudun ja kaupungin välillä pitää päivittää tämän päivän tarpeisiin.
Turvallisia vaihtoehtoja yhteisiin tapaamisiin ja harrastuksiin pitää olla myös nuorille. Mikäli me haluamme, että maaseutukunnat pysyvät asuttuina ja mielenkiintoisina paikkoina elää, tulee kaupunkien palveluihin päästä myös ihan tavallisten työssä käyvien aikuisten. Erityisesti viikonloppujen ilta/yövuoroja tulisi lisätä, jotta esimerkiksi erilaisiin kulttuuritapahtumiin olisi mahdollista osallistua. Toivoa paremmasta on. Meidän täytyy vain yhdessä tehdä sellaisia päätöksiä, että kaikki pysyvät mukana. Annetaan ääni niille, joiden ääni on jo heikko. Pidetään huolta myös niistä, jotka eivät itse siihen enää kykene. Puolustetaan inhimillistä ja oikeudenmukaista kohtelua kaikille.
Merkittävin hallintosääntö, jolla päätösvaltaa siirretään, on vaalit.
Kari Tuhkanen
kunta- ja aluevaaliehdokas vihreät Hailuoto
Mielipidekirjoitus julkaistu Rantalakeuden verkkolehdessä 20.1.2025